Niinhän siinä kävi kuten monesti elämässä ja työelämässä. Tuntuu että yksi suurimmista puutteista länsimaissa on aika. Kompastuin tähän ansaan.

Kauden alussa ajoharjoituksia suunnitellessa jouduin konsultoimaan maajohtajaamme niihin liittyvällä kysymyksellä. Sain kattavan ja yksiselitteisen vastauksen, ”kapteeni on vastuussa joukkueen turvallisuudesta”. Otin tämän itselleni arvojen kaltaiseksi ohjenuoraksi, joka tuli olemaan vaikuttavin periaate kaikessa toiminnassa.

Kolmannen ajopäivän pituuden ja bloggauksen uuvuttamana konttasin kohti päivää neljä.

Itse pyöräily sujui osaltani edelleen loistavasti. Ajaminen ei enää tällä toisella reissulla Pariisiin ollut enää fyysinen haaste. Olin tehnyt oikean valinnan ryhtyessäni kapteeniksi. Vain suurimman haasteen ajan kanssa oli vaikeuksia. Tein sen mitä myös työssä on välillä tehtävä. Kaikki mikä ei tue tärkeintä ja olennaisinta tavoitetta (tässä kohtaa siis turvallisuus) jätetään yksi kerrallaan pois, niin että jäljelle jää vain kaikkein olennaisimmat tehtävät, pakolliset ja erityisen tärkeät.

Tein todella voimakasta priorisointia, jolloin bloggaamisen lisäksi jouduin tinkimään jo syömisestä, nukkumisesta ja niin hullulta kuin se kuulostaa, jopa vessassa käymisestä. Viestit, kuvaaminen, kaikki mikä vaati sekunninkin aikaa jäi pois. Monesti kun pääsin hotellille saavuttuani viimeisenä tai ihan viimeisten joukossa huoneeseen, saattoi aikaa olla viisi minuuttia illalliselle, joskus jopa -30 minuuttia! Se olinko siinä vaiheessa uupunut ei ollut merkityksellistä enkä ota siihen kantaa.

Tämä on itselleni yksi palkitsevimmista asioista vastuullisissa tehtävissä. Mahdollistaa joukkueen onnistuminen, nähdä yksilöiden ja ryhmän kasvaminen, oppiminen ja hitsautuminen oikeaksi tiimiksi. Tämä onnistui kaikilla mittareilla.

Illan tiimipalavereissa oli käsin kosketeltavan hyvä fiilis. Joukkueen ajajista kuoriutui toisiaan tukevia ja auttavia jäseniä. Jokainen sai käyttää vahvuuksiaan ja uskalsi näyttää heikkoutensa. Vetoryhmä halkoi tuulta ja huolehti että vähemmän ajaneet saivat tulla mahdollisimman kevyesti omalla ajopaikallaan. Navigoijat viilasivat vielä reissussa reittejä välillä yön tunneille saadakseen ne mahdollisimman toimiviksi ja turvallisiksi. Isoissa mäissä joita oli tulossa autoimme työntämällä niitä joilla ei omat voimat riittäneet ajamaan mäkiä itse. Suoritimme tehtäväämme iloisesti ja erittäin hyvällä fiiliksellä ja mikä tärkeintä, t u r v a l l i s e s t i!

Kerron seuraavissa blogeissa ajamisesta ja ajopäivistä 4-7. Blogia pukkaa nyt siis hieman jäljessä, mutta jatkan vielä viikon lomaani, joten aikaa kirjoittelulle on nyt hyvin.

Olkaa kuulolla, palaan asiaan! Jere

Blogi

Jere Ahonen
Liiketoimintajohtaja, varastopalvelut

Toimin Transvalilla varastopalveluista vastaavana johtajana. Pidän
positiivisesta tiimihenkisestä meiningistä, jossa aina ykkösenä on
se miten yhdessä voimme tehdä asioita paremmin ja paremmin, suurella
sydämellä. Se miten omalla toiminnalla voi luoda organisaatiolle,
kollegoille ja ystäville mahdollisuuksia onnistua omissa
tavoitteissaan. Pidän heittäytymisestä työlle ja harrastuksille.
Uskon vakaasti liikuttamisen voimaan, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin
lisäämiseen ja sitä kautta lisääntyvään positiiviseen
energisyyteen. Itse olen liikunnan ja urheilun suurkuluttaja, sanoisin
multisporttaaja.